Pellolta talliin – opas hevosen karkearehuruokintaan

Etelä-Suomen Laatuheinärengas esitteli helmikuussa 2019 oppaan Pellolta talliin – opas hevosen karkearehuruokintaan. Oppaan on kirjoittanut Neea Heinonen, ja se on tehty lopputyöksi Savonia-ammattikorkeakouluun, josta hän valmistui agrologiksi.

Kirjoittaja on tuntenut renkaan toiminnan sisältä päin. Heinonen on Mäkitien laatuheinäntuottaja kolmannessa polvessa: isoisä Erkki Heinonen on ollut mukana renkaan alkuajoista lähtien ja on yhä renkaan kunniajäsen toimien samalla tilan tuotannossa poikansa Juha Heinosen kanssa. Neea on Juhan tytär.

Opas auttaa lukijaa suunnittelemaan hevosen karkearehuruokintaa niin, että karkearehujen ravitsemukselliset ja hygieeniset laatutekijät huomataan. Sen lisäksi siitä kerrotaan karkearehujen säilytyksestä, käsittelystä ja vaikutuksesta hevosen terveyteen. Opas on suunnattu kaikentasoisille harrastajille, ja kaikki siinä esitetty tieto perustuu oppaan lähdeluettelossa mainittuihin lähteisiin.

Miksi juuri karkearehu? Hevosen ruoansulatusjärjestelmä on yhä arojen eläimen järjestelmä, joka on kehittynyt sulattamaan nurmirehuja. Sitä ei ole suunniteltu sulattamaan huomattavia määriä tärkkelystä sisältäviä väkirehuja eikä suuria rehumääriä kerrallaan, ja liiallisesta tärkkelyksen saannista voi seurata ruoansulatusjärjestelmän ongelmia. Jotta hevonen voisi hyvin, sen on saatava hyvälaatuista päärehuaan säännöllisesti ja riittävästi.

Rehun laatua kannattaa katsoa kahdesti. Ravitsemukselliset arvot selviävät vasta rehuanalyysistä, ja niiden puutteet voi paikata kivennäisillä ja muilla lisillä. Hygieeninen laatu sen sijaan arvioidaan aisteilla, eikä sitä voi korjata lisäämällä ruokavalioon jotain muuta: homeet ovat tyypillisin ongelma, ja huonolaatuista rehua ei kuulu syöttää. Hygieenisesti hyvälaatuisen rehun valitseminen on samalla säästöä kukkarolle, sillä pahimmillaan huono rehu johtaa hevosen sairastumiseen.

Hyvän heinän tunnistamiseen opas antaa käytännön oppaita: lehtien ja varren suhteen tulisi olla hyvä, hajun ja ulkonäön tuore, rehun puhdas rikkaruohista ja muusta vierasta, ja värin oikea. Hyvälaatuinen kuivaheinä on pölytön, lehtevä, vaaleanvihreä ja tuoksuu maittavalta. Kuivaheinän kuiva-ainepitoisuus on yli 85 prosenttia, ja sitä korjataan pitkän poutajakson aikana latokuivauksen turvin – sen vuoksi kuivaheinän saatavuus heittelee sääolojen mukaan.

Hyvälaatuinen karkearehu ei synny vahingossa. Se vaatii asiantuntijuutta, tehokasta korjuuketjua ja suosiollisia sääolosuhteita. Suomessa on noin 74 000 hevosta, ja niiden vuosittainen heinäntarve on suuruudeltaan noin 200 miljoonaa kiloa. Tarve katetaan lähes kokonaan kotimailla karkearehuilla, ja Suomeen on kehittynyt hevosten heinään erikoistunut tuottajakunta – joukossa myös Etelä-Suomen Laatuheinärenkaan jäseniä.

Korjuun jälkeen laatu on kiinni säilytyksestä ja käsittelystä. Onnistunut säilytys pitää heinän hygieenisen laadun hyvänä ja hidastaa ravintoarvojen hävikkiä, vaikka pitkä säilytysaika laskee arvoja hieman. Vääränlainen käsittely taas voi sekoittaa heinään maa-ainesta ja roskia, ja yleisesti ottaen heinän laatu pysyy parempana, mitä vähemmän sitä joudutaan käsittelemään sadonkorjuun jälkeen.

Ruokintaa kannattaa tarkastaa oman hevosen tarpeiden mukaan. Joutilaille, joita ei liikuteta, karkearehu muodostaa 90–100 prosenttia ruokavaliosta, ja kevyessä työssä olevalle hevoselle hyvälaatuinen karkearehu kivennäisten kanssa riittää usein kokonaiseksi ruokinnaksi. Poneilla on pitkän, vaatimattomien olosuhteiden historian tuottama kyky käyttää rehu tehokkaasti, mikä näkyy niiden ruokintavaatimuksissa. Opas käy läpi myös varsat, siitostammat ja kilpahevoset.

Pellolta talliin on renkaan kannalta siksi tärkeä, että se antaa samat mittarit ja sanat, joita rengas haluaa omalle toiminnalleen: laatu näkyy hygieenisesti puhtaana rehuna, ja ravintoarvojen tunteminen mahdollistaa ruokinnan suunnittelun hevoselle. Kun ostaja tietää mitä hyvän heinän kuuluu sisältää, osaa hän kysyä sitä myös tuottajalta.

Opas on luettavissa kirjoittajan omilla sivuilla.