Tutkimus: liotuksen vaikutus heinän sokereihin

 

Heinän liottamista on viime vuosina suositeltu yhdeksi keinoksi, jolla heinän sokeripitoisuutta voidaan madaltaa. Heinän kokonaissokeriin sisältyy myös haitallisia fruktaaneja eli kasvien varastosokeria, joka voi aiheuttaa kaviokuumeita, lihasoireita ja ripulia.

Suomen oloissa heinän liottaminen on talvisin vaikeaa ja kuluttaa paljon vettä, joista etenkin kuivina vuosina voi tulla kevättalvisin pulaa kaivoissa. Kuinka tehokkaasti liotus siis huuhtoo rehusta sokereita, ja onko tekniikasta ylipäätään merkittävää hyötyä?
 
Tätä tarkasteli viime vuonna julkaistussa tutkimuksessaan walesilainen tutkijaryhmä. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdeksää heinäerää, joiden tulokset vaihtelivat huomattavasti. 
 
Tutkimuksessa heiniä liotettiin 20 minuuttia, 40 minuuttia, kolme tuntia tai 16 tuntia. Lyhyin liotusjakso poisti vain noin viisi prosenttia sokereista, kun taas pisin jakso irrotti niistä keskimäärin 27 prosenttia. 16 tunnin liotuksen tulokset vaihtelivat vain kuudesta prosentista aina 54 prosenttiin.
 
Eniten liukeni glukoosia, sukroosia ja fruktoosia. Fruktaanista saatiin liotetuksi keskimäärin 24 prosenttia: osuus vaihteli 14:stä aina 31 prosenttiin.
 
Tuloksiin ei vaikuttanut, käytettiinkö tiukkaan paalattuja heinäsiivuja vai irtoheinää. 
 
Tutkittujen heinien sokeripitoisuus vaihteli 123 grammasta 230:een kilossa kuiva-ainetta. Alkuperäinen sokeripitoisuus ei vaikuttanut siihen, kuinka suuri osuus sokereista saatiin liotetuksi veteen.
 
Vaikka sokereista liukeni veteen keskimäärin 27 prosenttia, tutkijat huomauttavat, että seitsemän heinäerän sokeripitoisuus jäi liotettunakin korkeammaksi kuin akuuttia kaviokuumetta sairastaville hevosille pidetään turvallisena.
 
(JV)
 
Longland A. C. ym. 2011: Effects of soaking on the water-soluble carbohydrate and crude protein content of hay. The Veterinary Record  168 (23): 618.