Ruokintatietoa heinäasiakkaille: Kohti laidunkautta

Eteläisimmässä Suomessa hevoset ovat jo päässeet monin paikoin laitumilleen, ja muuallakin laidunkauden avaus on edessä näinä päivinä. Mitä laidunkaudella kannattaa muistaa hevosten ruokinnasta?


Totuta vähitellen ja hitaasti

Hevosen suolistomikrobit ovat herkkiä ruokinnanmuutoksille. Jopa heinäerän vaihtuminen talvisin voi aiheuttaa herkimmille yksilöille ähkyä tai ripulia. Hevoset onkin syytä totuttaa laidunruohoon vähitellen ja mahdollisimman hitaasti, niin että ne saavat aluksi laiduntaa vain hetken päivittäin. Vähitellen laidunaikaa pidennetään. Jos hevosilla ilmenee ähkyä, ripulia tai kavio- tai lihasoireita, laidunaikaa on lyhennettävä.

Ruotsalainen eläinvakuutusyhtiö Agria muistuttaa, että huolellinen ja pitkä totutus laitumeen vähentää merkittävästi kaviokuumeen riskiä alkukesästä. Varsinkin ponit, pienhevoset ja ylipainoiset yksilöt pitää totuttaa varovasti. Lihaville hevosille vapaa laidunnus voi tosin muutenkin sopia huonosti. Ruokinnanmuutoksille herkkien hevosten totutus vie aikaa, mutta mahdollinen ähky tai kaviokuume merkitsee monin verroin enemmän ajan- ja rahanhukkaa ja lisäksi kovaa kipua hevoselle.

Totutuksen aikana on tärkeä vähentää sisäruokintaa, kun hevonen saa yhä enemmän ravintoa laitumelta. Muuten normaalipainoinen hevonen voi alkaa turhaan lihoa.

Totutukseen on monta toimivaa tapaa, joista tallinpitäjä tai omistaja voi valita hevosilleen ja tiloihinsa sopivimman:

  • Riimussa syöttely on yleensä käytännöllistä vain ensimmäisinä totutuspäivinä. Nuoret hevosenhoitajat ja tallitytöt usein auttavat mielellään syöttelyssä. Jyräävät tai muuten huonosti käyttäytyvät hevoset kannattaa totuttaa muulla tavalla.
  • Vähitellen pidennettävä laidunnusaika isoilla laidunlohkoilla antaa hevosille mahdollisuuden myös liikkua laitumellaan. Iso tila voi käydä vaivalloiseksi, kun eläimet on totutteluhetken jälkeen haettava pois, sillä ahneimmat hevoset eivät halua aina lähteä ihmisen mukaan.
  • Laajennettava totutuslohko voi olla esimerkiksi isosta laitumesta rajattu alue, joka on aidattu kevyillä lasikuitu- tai muovikepeillä. Aitaa voidaan joka päivä siirtää, niin että hevoset saavat jonkin verran uutta nurmea syötäväkseen mutta eivät pysty ahmimaan rajattomasti. Pienen totutuslohkon huonoin puoli on sen koko. Sateella nurmi voi talloutua mudaksi, eikä tila aina riitä hevosten välienselvittelyihin. Joskus iso lauma onkin parasta jakaa omille totuttelulohkoilleen muutamaan ryhmään sen mukaan, mitkä hevoset tulevat parhaiten toimeen keskenään. Koko lauma yhdistetään myöhemmin, kun hevoset pääsevät isolle alalle. 
  • Niittoheinä sopii totutukseen tiloilla, joilla on toimiva konekanta omasta takaa. Menetelmä teettää työtä päivittäin, sillä niittoheinää ei saa säilyttää kasassa pitkään, jotta se ei ala lämmetä. Parin hevosen pikkutallilla niittoheinät voi kaataa viikatteella.
  • Tietyt täydennysrehut auttavat hevosen suolistoa tottumaan laidunruohoon. Siirtymäaikana syötetty viherpelletti tai melassileike tarjoaa mikrobeille samantapaista ravintoa kuin nurmi. Hevonen pitää kuitenkin ensin totuttaa myös pellettiin ja melassileikkeeseen. Täydennysrehuja voi tarjoilla myös laitumelle ensimmäisinä päivinä tai viikkoina, jotta mikrobien saama ravinto ei muutu kerralla kokonaan. Melassileike sopii hyvin energiarehuksi koko laidunkaudeksi, jos hevonen työskentelee esimerkiksi tunti- tai kilpahevosena eikä tule toimeen pelkällä ruoholla ja kivennäisillä.

Laiskistaako laidun?

Moni on kuullut hevosmiesten tietotoimistosta, että laidun laiskistaa. Ajatus liittyy kenties lomailevien ihmisten ”kesälaitumiin” – on helppo ajatella, että hevosiin iskee laidunlomalla laiskamato siinä missä omistajaan riippumatossaan.

Laidunruoho ei ravintona laiskista hevosta, jos ruokinta ja liikunta pysyvät tasapainossa ja hevosen elinolosuhteet sille sopivina. Hevonen voi kuluttaa yllättävän paljon energiaa esimerkiksi kävellessään tai juostessaan laitumella hyönteisiä karkuun. Ajossa tai ratsastuksessa se saattaa silloin tuntua lopen uupuneelta. Jotkut hevoset myös turpoavat laitumella silminnähden, vaikka ne eivät varsinaisesti lihoisi. Nesteturvotus useimmiten häviää muutamassa päivässä, kun hevonen alkaa jälleen työskennellä säännöllisesti tai laidunkausi päättyy.

Hevosten oloa helpottaa hämärä laidunkatos tai vaikkapa latoon rakennettu pimeä pihatto, johon hyönteiset eivät seuraa. Hyönteiskarkotteista tai suojaisasta metsäsaarekkeesta voi olla apua. Jos käyttöhevonen väsyttää itsensä suojattomalla laitumella, se saattaa tarvita työntekoonsa energiarehua, esimerkiksi melassileikettä. Tallin läheltä hevosen voi myös tuoda pahimpina paarmahetkinä sisään lepäämään. Tallilla se kannattaa samalla huuhdella hiestä ja liasta, jotka houkuttelevat hyönteisiä iholle. Rankan työnteon jälkeen hevonen palautetaan laitumelle tietenkin pestynä.

Jos käyttöhevosen ruokintaa on vaikea säätää kohdalleen laidunkaudella, myös ruohosta voi teettää rehuanalyysin. Esimerkiksi Artturi-analyysin saatteesta ruksitaan kohta Nurmianalyysi - laidunruoho. Artturin sivuilta löydät myös ohjeet nurminäytteen keruusta. Useimmiten ongelmia aiheuttavat laitumen tietyt sokerit, mutta myös runsaasti lannoitetun nurmen valkuainen voi aiheuttaa oireita herkimmille hevosille.


Laitumenpitäjän muistilista

  • Tarkasta aidat ja korjaa tarvittaessa. Jos laumassa on uusia hevosia, joille laidun ei ole tuttu, voit solmia sähkölankaan tolppien välille muovinauhaa. Hevonen havaitsee pienenkin liikkeen hyvin ja kaukaa, joten se erottaa tuulessa liikkuvat muovinauhat etäältä. Aitalanka sen sijaan pysyy paikallaan horisontin suuntaisena, ja se häviää hevosen näkökentässä helposti taustaansa.
  • Etsi mahdolliset myrkkykasvit ja poista ne tai ympäröi esiintymä väliaidalla. Hevonen ei yleensä koske myrkkykasveihin, jollei se ole nälkäinen, mutta pahanmakuisetkin kasvit voivat alkaa kiinnostaa loppukesästä nurmen loppuessa. Pidä silmällä esimerkiksi näsiää, myrkkykeisoa, suokortetta, sananjalkoja sekä puutarhoista karannutta jaakonvillakkoa, joka on hevoselle hengenvaarallinen. Myös tammenlehdet ja -terhot ovat hevoselle myrkyllisiä. Lisää kasveista voit lukea esimerkiksi Hevostietokeskuksen sivuilta tai Hippos-lehdestä 3/2011. Tyypillisiä myrkytysoireita ovat ähky, ripuli, lihasten tärinä, takaosan hermosto-oireet ja apaattisuus.
  • Huolehdi, että hevosen sisäloiset on tutkittu lantanäytteestä ennen laidunkautta. Rutiinimadotuksia ei enää suositella nelivuotiaille ja sitä vanhemmille hevosille. Laidunkauden lopulla kaikki hevoset saavat matolääkkeen, joka tehoaa heisimatoihin. Alle nelivuotiaat lääkitään kuten ennenkin, mutta ohjelma pitää suunnitella oman eläinlääkärin kanssa. Lue lisää loishäädöistä.
  • Hoidata kaviot ennen laidunkautta, jotta niitä ei tarvitse huoltaa laidunolosuhteissa heti alkukesästä.
  • Järjestä suolakivelle ja kivennäisastialle avara paikka, jossa pomohevonen ei voi ajaa alempiarvioisia kavereitaan nalkkiin esimerkiksi aitaa vasten. Jos laitumella on katos, suola- ja kivennäistelineet kannattaa sijoittaa helposti lähestyttävään kohtaan ulkoseinälle räystään alle. Näin johtajahevoset eivät omi katoksen ”ruokapaikkaa” pelkän johtoportaan käyttöön.
  • Varaudu epätyypilliseen säähän. Mitä hevoset juovat, jos kaivo kuivuu? Entä millä ruokit hevoset, jos kesä on poikkeuksellisen kylmä, kuuma, sateinen tai kuiva ja ruohon kasvu heikkenee olosuhteiden vuoksi? Isoa hevosmäärää laiduntavan tallinpitäjän kannattaa varmistaa, löytyykö heinäntuottajalta tarvittaessa ylivuotista heinää tai ottaako hän jo varauksia uuden sadon rehuista.
  • Jos lisäruokit hevosia karkearehulla, järjestä avara ruokintapaikka, jota mielellään voi vaihdella. Sisäloiset leviävät nopeasti, kun lantaa polkeutuu syömättömään rehuun. Lisäksi pohja talloutuu nopeasti mudaksi, jos hevoset syövät aina samassa kohdassa. Hyvää ruokintapaikkaa hevoset voivat lähestyä joka suunnasta. Lähin aita tai rakennus on sen verran kaukana, ettei ketään voida ahdistaa nurkkaan tai ajaa aidan läpi.
  • Lannoitus olisi tämän laidunkauden avausta varten pitänyt jo hoitaa, mutta syötettyjä lohkoja on tietenkin lannoitettava pitkin kesää, jos hevosten on tarkoitus palata niille vielä ennen syksyä. Sopiva lannoitustaso riippuu laiduntavien hevosten käytöstä, iästä ja rodusta. Yleensä hevosten nurmi saa kevätlannoituksena 70 kiloa typpeä hehtaarille ja myöhemmin kesällä ensin 60 ja viimeisellä lannoituskerralla 50 kiloa hehtaarille. Määrä pitää kuitenkin suhteuttaa hevosmäärään ja hevosten tarpeisiin. Voimakkainta lannoitusta kaipaavat imettävät tammat, maitovarsat ja kasvavat nuoret, kun taas joutohevoset ja ponit tulevat toimeen selvästi tätä niukemmin lannoitetulla nurmella. Kokonaan lannoitusta ei kannata unohtaa, sillä lannoittamaton nurmi kasvaa huonosti ja kerää korteensa haitallisia sokereita. Ennen kuin päästät hevosia lannoitetulle lohkolle, odota että sade ja kaste ehtivät liuottaa lannoiterakeita. Pari viikkoa yleensä riittää, sadejaksolla joskus vähempikin.
  • Muista myös luonnonlaitumet. Ne täydentävät viljeltyjä peltolaitumia, ja jotkin luonnonlaiduntyypit käyvät myös hevosten ainoaksi laidunalueeksi. Aitaaminen on työläämpää kuin tasaisilla pelloilla, mutta vastineeksi omistaja saa tasapainoaan kehittäneen hevosen, jonka lihaksia epätasainen maasto on harjoittanut. Pusikoituneen maaston laidunnus on myös ympäristöteko, sillä pitkällä aikavälillä se lisää alueen luonnon monimuotoisuutta. Aidot luonnonlaitumet ovat elintärkeitä monille lintu-, hyönteis- ja kasvilajeille. Jos aluetta on laidunnettu kauan sitten, maapohja kannattaa tarkastaa läpikotaisin piikkilangan varalta. Usein lanka on hautautunut sammalikkoon tai karikkeeseen.
  • Jos rajoitat laidunaikaa esimerkiksi hevosen lihoessa, älä siirry ääripäästä toiseen. Hyvin lyhyen aikaa laiduntavat hevoset kompensoivat tilannetta ahmimalla. Tällaiset yksilöt tarvitsevat mieluiten lisää liikuntaa ja lyhyen nurmen, jos lyhennetty laidunaika johtaa vain ahmimiseen.
  • Niitä hylkylaikut ja korsiintunut kasvusto. Hylkylaikkuja syntyy hevosten sontimispaikkoihin, ja ne muuttuvat ajan mittaan sisäloishautomoiksi. Lyhyeksi niitetty ruoho altistaa sontakasat ainakin päältä auringonvalolle. Valo ja kuivattava tuuli heikentävät matojen toukka-asteiden elinmahdollisuuksia. Korsiintuneet lohkot pitää niittää, koska ylikasvanut heinä ei ole ihanteellista hevosen ravintoa. Nurmi on parhaimmillaan 15–25-senttisenä ja lehtevänä. Poneja ja lihavia hevosia ei laihduteta kortisella nurmella, vaan niille sopii lyhyenä pidetty lohko esimerkiksi muiden laidunnettua alan jo kertaalleen. Kortinen kasvusto sisältää enemmän haitallisia sokereita kuin ihannemittainen.
  • Tarkasta hevoset mielellään kahdesti päivässä. Tätä useamminkin laumaa saa valvoa varsinkin silloin, kun mukana on tiineitä tai varsallisia tammoja. Tarkasta eläinten lisäksi vesiastiat ja aidat sekä mahdolliset rakennukset irronneiden lautojen varalta.
  • Lopeta laidunnus asteittain ja totuta myös sisäruokintakauden rehuun syksyllä. Melassileike ja viherpelletti sopivat jälleen siirtymäkauden rehuiksi. Laidunnus kannattaa lopettaa kertaheitolla vain silloin, jos hevonen sairastuu äkillisesti nurmesta. Akuutin kaviokuumeen saanut hevonen pitää siirtää niukkasokeriselle, mahdollisesti liotetulle heinälle tai säilöheinälle; sen paikka ei ole laitumella.
  • Heinäntuottaja on kaiken nurmenviljelyn ammattilainen. Peltolaitumen viljely vaatii samaa tietotaitoa ja konekantaa kuin hyvän heinän tuotanto. Kysy neuvoa ja osta konetyötä, jos et osaa tai ehdi itse viljellä laidunta. Luonnonlaidunten hoidosta kertovat esimerkiksi Perinnebiotooppien hoitokortti 1 ja hoitokortti 2 sekä maisemalaiduntamisen opas.
  • Nauti kesästä, oli se kaatosadetta, hellettä tai muuten vain vähäluminen. Onnistunut laidunkausi antaa talvella puurtaneen tallinpitäjän hengähtää ja nauttia kesäluonnosta hevostensa kanssa.

Teksti © tietokirjailija Johanna Viitanen (johanna(a)kaarne.net).

Lue lisää laidunnuksesta

Juha Erola & Markku Saastamoinen 2008: Hevoslaitumilla. Läyliäinen: Vudeka Hevostietokirjat.

Kirsi Järvenranta, Tapani Puurunen & Hanne Teräväinen (toim.) 2002: Laiduntaminen kannattaa. Helsinki: Maaseutukeskusten liitto.

Arto Huuskonen (toim.) 2006: Lumolaidun. Maisemalaiduntaminen luonnon monimuotoisuuden lisääjänä - tasapaino monimuotoisuuden ja tuottavuuden välillä. Jokioinen: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. (Sähköinen versio)

Mavi 2009: Opas ympäristötuen ehtojen mukaiseen lannoitukseen 2007–2013. Helsinki: Maaseutuvirasto. (Sähköinen versio)

Mavi 2011: Ympäristötuen neuvonnalliset oppaat.

Markku Saastamoinen 2007: Laidun – hevosen parasta rehua. Pro Hevonen 3/2007.